Ajaminen

Reetusta tulee ajoponi!

Sillä hetkellä, kun istuin ensimmäisen hevoseni Pennin kärryille, menetin sydämeni ajoharrastukselle. Penni oli amerikanravuri, jonka kanssa rytyyttelin menemään kaikki maastot läpi, mitä lähitienoilta keksin. Painelimme menemään pitkin Pohjanmaan pitkiä, tasaisia peltoteitä vailla huolta huomisesta.

Hevoset jäivät opintojen vuoksi, ja myöhemmin aikuisiällä kärryille palaaminen osoittautui yllättävän vaikeaksi. Jos mieli takaisin hevosten pariin, pääkaupunkiseudulla ainoa vaihtoehto tuntui olevan ratsastuskoulu. Sinne meninkin ja ajoharrastuksesta jäi jäljelle vain säännöllisin väliajoin esittämäni haikea huokaus: voi, jos vielä joskus.

Kun päätin ostaa ensimmäisen oman ratsuponini, olin jo niin sulautunut ratsumaailmaan, että laskin vain bonukseksi sen, jos poni olisi ajo-opetettu. Pepe ei ollut eikä se missään nimessä olisi ajohommiin sopinutkaan. Reetusta sen sijaan jo kasvattajalla oli kuvia, joissa sillä ajetaan. Vanha liekki syttyi täyteen roihuunsa.

Parivuotias Reetu ajoponina. Kuva: OhanaConnemaras / FB (Reetun albumi)

Viime syksyn ensimmäisillä ohjasajokokeiluilla Reetu puri kuolaimiaan tauotta eikä oikein halunnut liikkua eteenpäin. Viime viikolla päätin, että kokeilen takaa-ajoa kuolaimettomilla ja homma lähti yllättäen heti sujumaan. Kuluneen vuoden aikana Reetun eteenpäinpyrkimys on muutenkin parantunut niin paljon, etten osaa sanoa, mikä oli kuolainten ja mikä yleisen positiivisen kehityksen ansiota. Pieni pätkä maastoajosta on ikuistettu alla olevalle Instagram-videolle.

Ensin ohjasajoin Reetua tallin pihapiirissä käynnissä ja vähän ravissa kaverini avustuksella. Loppuviikosta lähdimme toisen ohjasajovaljakon kanssa maastoon ja kaikki meni hienosti. Reetu oli avuille kevyt, käveli reippaasti ja tuntui oikein ilahtuvan ravisuorista. Minäkin ilahduin: juoksin Reetun perässä naama hangonkeksinä ja tunsin oloni taas 16-vuotiaaksi.

Uskon, että kun Reetu on päässyt ajamisen makuun ja huomannut sen mukavaksi puuhaksi, se voisi ottaa esimerkiksi pehmeän Vision-ajokuolaimen jo ihan hyvillä mielin vastaan. Reetun suussa on kaikki tutkitusti kunnossa, eli kyse on vain sopivien kuolainten löytämisestä ja ¹ siitä, että Reetu oppii uuteen rooliinsa.

Vision-sylinterikuolainten ajomalli. Kuva: viljarshop.fi

Olen niin tosissani ajoharrastuksen kanssa, että tilasin tänään ajokärryt. Pääsiäisen jälkeen tallille toimitetaan Desperadon mustat koppikset! En aio kylmiltään lätkäistä kärryjä Reetun perään ja kokeilla, mitä tapahtuu, vaan varmistan pikkuhiljaa lisäkäsien avulla, että kärryt ovat ok: ensin irti vieressä ja perässä vedettynä, sitten kiinnitettyinä ja ihminen kyydissä taluttajan kanssa. En halua, että Reetu joutuu yhtään arvailemaan, mitä sen pitäisi kärryjen edessä tehdä, vaan opetan perusavut perusteellisesti jo maasta käsin ja varmistan, etteivät kärryt pelota, vaikka niistä lähtisi vähän ääntäkin.

Tällaiset hienot meille tulee! Desperado-kärryjä myy mm. Hevari.

Jos kaikki menee hyvin, voin ottaa ajamisen säännölliseksi treenimuodoksi ratsastamisen ohessa. Jos Reetu ei hyväksy kärryjä, myyn ne eteenpäin ja nielen tappioni. Kaiken kaikkiaan minulla on kuitenkin erittäin hyvä fiilis eikä pienintäkään syytä uskoa, että Reetu aiheuttaisi pettymystä tässäkään asiassa!

PS: ohjien pitäisi kuulemma mennä Y-rintaremmin päältä eikä alta. Olen ottanut opikseni kuvan ottamisen jälkeen.

0

2 Comments

  • Noora

    Voi että, ihan mahtavaa että hommasit jo kärrytkin! Seurailen näitä teidän ajohommia suurella mielenkiinnolla kun itseäkin toi kärryttely kiinnostaisi kovasti.

    • piia

      Olen kyllä itsekin niin innoissani, että hädin tuskin maltan edes ratsastaa. 😄 Pidän ehdottomasti blogin ajan tasalla ajosuunnitelmien osalta! Pääsiäisenä olisi tarkoitus kiertää pikkulenkkejä ohjasajaen ilman turvapeppua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *