Piia

Olen 37-vuotias Helsingissä asuva hullu kissamummo, joka on iloisesti sekaisin myös hevosista. Päivätyökseni vastaan eräästä valtion verkkopalvelusta ja ammatilliselta taustaltani olen muutenkin nörtti. Alunperin olen kotoisin Pohjanmaalta, mutta jätin lakeudet taakseni jo 19-vuotiaana opintojen vuoksi.

Maalla asuessa eläimiä kurkisteli joka nurkan takaa, ja minulla olikin pienestä pitäen eläinystäviä laidasta laitaan: koiria, kissoja, marsuja ja lämminveriravuri. En osaisi elää ilman eläimiä.

Nykyinen eläinkatraani koostuu Reetu-ponista ja kahdesta kissasta, jotka ovat avomieheni kanssa yhteisiä. Kissaystäviämme ovat puoliksi persialainen Poika (s.2014) ja villikissasta kesytetty, äärimmäisen kiltti  Mörkö s.2008). Mörren ja Pojan toilailuita voit seurata instagramista Pojan tililtä.

Minua ei juuri kiinnosta kilpaileminen eikä minkään tietyn koulukirjainyhdistelmän tai estekorkeuden saavuttaminen. Inspiroidun siitä, miten eläimet kokevat maailman, mikä maksimoi niiden hyvinvoinnin ja miten saan luotua niiden kanssa ystävyyssuhteen. Hevoset ovat minulle rakkaita eläimiä muiden joukossa, mutta riittävän isoja, työläitä ja omituisia pitämään minut kiireisenä.

Vaikka olen muuten perusterve koheltaja, keuhkoni eivät ole ihan priimat. Olen sairastanut viime vuosina kaksi oikean keuhkon spontaania ilmarintaa. Keuhkoni on leikattu kahdesti ja ongelma on toivottavasti taaksejäänyttä elämää.

Hienoa, että löysit tiesi blogiini. Toivottavasti viihdyt Reetun ja minun matkassa!

Kuva: Sanna Lohenoja