Yleistä

Miten pihattoponi loimitetaan?

Loimitus, se on aina yhtä vaikea asia. Nyt, kun lokakuu on tuonut Etelä-Suomeen kylmiä öitä ja sateisia päiviä, on väkisin käynyt mielessä, olisiko aika ruveta loimittamaan. Moni varmaan hämmästyy, että nytkö vasta mietin tätä asiaa, mutta antakaa, kun kerron taustat.

Pihattoponi ei herkästi palelele

Ponit ja alkuperäisrotuiset hevoset ovat luonnostaan tosi kylmänkestäviä, kertoo oman kokemukseni lisäksi Hevostietokeskus. Ne kasvattavat pihatossa vahvan talviturkin eivätkä kylmästä kärsi, kunhan syötävää on tarjolla tarpeeksi.

Nuoret ja terveet eivät tunnetusti palele yhtä herkästi kuin vanhat ja vaivaiset. Myös luontainen rasvakerros lämmittää, vaikkei ylipaino toki mikään toivottu ominaisuus olekaan. Reetun päätä ei siis helposti kylmää tässäkään tapauksessa.

Pihatossamme on paljon paikkoja, joissa suojautua vedeltä ja tuulelta. Jos Reetu ei halua kastua sateessa, sen ei tarvitse: se voi mennä pihattorakennusten suojiin sisälle tai jäädä syömään ison katoksen alle. Pihattoalueen rakennukset (ja kaverin kylki)  muodostavat puolestaan tehokkaan tuulensuojan viimaa vastaan.

Onks pakko kastua, jos ei haluu? No, ei ole, sinne vaan katoksen alle syömään.

Toisinaan hevonen on kuitenkin pakko loimittaa, esim. poikkeuksellisen huonoilla keleillä tai hieronnan jälkeen. Luulin, että omistan hätätilanteita varten vaikka kuinka monta Reetulle sopivaa sadeloimea, mutta enpä omistakaan. Pepeltä perityt loimet olivat pääsääntöisesti liian kapeita. Pääkuvaan päätyneen siniruudullisen päätin pitää, muut eivät menneet edestä kiinni.

Loimet vaihtoon Facebook-kirppiksillä

Tänä syksynä voitin pelkoni ja käännyin Facebook-kirppisten puoleen, vaikka AV-, YV- ja MMM-maailma vähän hirvitti etukäteen. Ajattelin myydä jokaikisen vääränkokoisen loimen ja ostaa tilalle pari kunnollista: paksun toppaloimen pakkasöitä varten ja kevyellä vuorella varustetun sadeloimen marraskuun vihmovia sateita vastaan.

Facebook-kirppistely sujui tosi hyvin. Parhaimmillaan loimet ehtivät roikkua myyntipalstoilla alle kymmenen minuuttia, kun kaupat oli jo sovittu. Reetulle vääränkokoiset, lähes käyttämättömät loimet löysivät uudet omistajat ja kertyneillä euroilla voin ostaa Reetulle sopivan sadeloimen.

Voisin jatkossa ihan hyvin ostaakin itsekin loimet käytettyinä, mutta hankin nyt ensimmäiset ihan tuliterinä – onpahan sitten käyttövuosia edessä. Sadeloimeksi valikoitui pihattoporukassamme lämpimiä suosituksia saanut Hööksin Ultimate 50 Trinity. Kuvausteksti lupaa vaatimattomasti, että kyseessä on täydellinen sadeloimi.

Tällainen meille nyt tulee vihmovia sateita vastaan, sopivasti 20% alesta.
Kuva ja loimi: Hööks.fi


Aikoinaan Pepen kanssa loimiostosten määrä oli kääntäen verrannollinen siihen, miten hyvin minulla sen kanssa meni. Kun tilanne oli huono, ostin lohtuloimia. Lopulta meillä olikin muhkea kasa takkeja ja poni, joka pärjäsi puolet vuodesta ilman yhtäkään. Ehkä samaa on havaittavissa Reetun kanssa. Se on äskettäin saanut pihatossa potkuhaavan jalkaansa ja tänään meillä oli eläinlääkärin kanssa ensimmäiset treffit. Ja kas vain, kuka osti loimen? Onneksi edes aitoon tarpeeseen tällä kertaa.

(Haava oli onneksi vaaraton ja paranee. Enemmän sanomista oli hampaissa, joihin oli muodostunut aika paljon hammaspiikkejä. Puolen vuoden kuluttua tarkistetaan tilanne uudestaan.)

0

2 Comments

  • Liisa

    Mä olen pähkäillyt myös tuota loimitusasiaa. Reino asustaa myös pihatossa ja nyt se on myös klipattu. Päädyin klippaamaan, koska karvan kasvu on melkoista, ja poni hikoaa treenissä paljon. Sitten sen pitäisi kuivatella tunnin verran sisällä ennen pihattoon laittoa, mihin illalla ei oikein riitä aina aika. Joten ajattelin että loimitan sitten kunnolla.
    Ekana päivänä klippauksen jälkeen kokeilin hevosta loimien alla ja sehän oli oikein kuuma! Vähensin sitten loimitusta. Tajusin, että sehän on tuulen- ja sateensuojassa makuuhallissa syömässä koko päivän, siinä missä talliasukit ovat tarhoissaan sateessa ja tuulessa. Eli mun hevonen ei tarvi periaatteessa ainakaan enempää loimia kuin tallissa/tarhassa asuvat, jotka eivät pääse lainkaan suojaan päivän aikana. Toki tilanne sitten muuttuu, kun kunnon pakkaset tulevat – jos tulevat.
    Mutta eihän loimia voi koskaan olla liikaa! Itse tykkään niitä vaihdella paristakin syystä. Aina on hyvä laittaa kunnolla kuivunut loimi päälle ja koska loimet aiheuttavat aina painetta johonkin, on hyvä käyttää aina välillä vähän erilaisia loimia – ei paina koko ajan samasta kohdasta ainakaan.
    Söpö Reetu, hänellä on varmasti ihanaa tuolla pihatossa <3

  • piia

    Hyvä pointti, klippaaminen ja sen myötä loimittaminen on kyllä varmasti tarpeen säännöllisissä hikitreeneissä – ja Reino on hyvä esimerkki siitä, ettei tavoitteellinenkaan treenaaminen ole este pihatossa pitämiselle. Ei mullakaan olisi aikaa odotella hevosen kuivumista monena iltana viikossa, mutta me ollaan oltu aika verkkaisesti etenevä ja hikeä säästävä ratsukko viime aikoina muutenkin, ettei oo tarvinnu. 😆

    Reetu vaikuttaa kyllä tyytyväiseltä pihattoratkaisuun. Kun se joutui olemaan kokonaiset kolme tuntia karsinassa eläinlääkärin käyntipäivänä, se hirnui melkein kiljuen, kun tulin sitä hakemaan. Hirveä kiire oli ulos, vaikka tallissa oli kuitenkin monta muuta hevosta ja ihmisiä. Se on semmoinen vapaa sielu, luotu kulkemaan. 😁 Pepeä taas en olisi ikinä laittanut pihattoon, koska sille karsina, talli ja tutut rutiinit oli kaikki kaikessa. Ne on niin erilaisia kaikki.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *