Oma hevonen

Mistä tunnistat sen oikean hevosen?

Yksi mukavimpia puheenaiheita talliporukan kanssa on muistella menneitä: miten ja mistä oma hevonen löytyi, miksi juuri se valikoitui omaksi ja  miten yhteinen taival alkoi? Tarinoita on monenlaisia, mutta yllättävän harvoin koeratsastuksessa tai alkutaipaleella kaikki on mennyt täydellisesti putkeen. Hevosessa on vaan ollut ”sitä jotain”, minkä vuoksi juuri se on valikoitunut omaksi. Reetukaan ei ollut välttämättä ihan järkivalinta, vaikka osoittautuikin mahtavaksi hevoseksi minulle. Ostovaiheessa nimittäin riitti jännittäviä käänteitä!

Reetu ja kaviogate

Alusta asti Reetu on ollut mielestäni upea, mutta muu maailma ei nähnyt sitä ihan yhtä vaaleanpunaisten linssien läpi.  Koeratsastus meni mukavasti, mutta sen jälkeen somessa heräsi huolestunut keskustelu yhden kuvan perusteella: miksi ponin kaviot ovat ankannokan malliset? Tiedätkö sen taustoja? Kaviokuume, varo! Sain yksityisviestejä tutuilta, jotka olivat ymmärrettävästi huolissaan, että menen ojasta allikkoon, olinhan juuri lopettanut yhden vaivaisen hevosen.

Nämä kaviot herättivät huolta.

Olin hölmistynyt, mutta ei ostointoni vielä siinä vaiheessa juuri horjunut. Reetun taustat olivat minulle tutut eikä missään viitattu sanallakaan kaviokuumeeseen. Päätin, että vien Reetun ostotarkastukseen ja kuuntelen eläinlääkärin mielipiteen, ennen kuin murehdin enempää.

Ensimmäinen ostotarkastuskaan ei mennyt ihan putkeen. Olin taas siinä tilanteessa, ettei tulevan ponini häikäisevä upeus oikein välittynyt muille. Eläinlääkäri vilkaisi Reetua ja kysyi, onko se jotain rotua. Hetken kuluttua hän totesi, että poni on ylipainoinen. Viisitoista minuuttia myöhemmin eläinlääkäri keskeytti koko ostotarkastuksen, koska Reetu ontui ympyrällä. Hän tokaisi, että älä nyt ainakaan tätä osta.

Päätimme kuvauttaa Reetun jalat, jotta ontumisen syy löytyisi. Röntgenkuvisssa ei ollutkaan mitään hälyttävää ja eläinlääkäri alkoi uskoa, että ongelma johtui loppujen lopuksi vain kengitysvirheestä. Saimme hyvät kengitysohjeet ja suosituksen kokeilla ostotarkastusta kuukauden päästä uudestaan.

Kieltämättä aloin vähän horjua päätöksessäni, kun klinikan pihassa Reetu kieltäytyi vielä menemästä traileriin ja sitä lastattiin yli tunti viiden ihmisen voimin. Reetu vain seisoi järkähtämättömänä lastaussillalla ja mulkoili meitä. Klinikkareissun jälkeen Pepen entinen kengittäjä kävi kengittämässä Reetun ja soitti myöhemmin, että poni voisi olla minulle oikein sopiva. Seuraavassa ostotarkastuksessa Reetu sai puhtaat paperit ja taivutuskokeista siistin nollarivin. Päätös oli sillä selvä ja Reetusta tuli omani, vaikka eläinlääkäri moittikin sitä hitaaksi.

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Oma on, ja nyt päästään hommiin! Kuva istuntaleirin leirikuvien satoa.

En ole katunut kauppojen tekemistä päivääkään. Sen sijaan olen lähettänyt vuolaat kiitokset myyjälle siitä, että hän myi minulle niin ihanan ponin, ja kengittäjälle siitä, että hän hoiti  kengityksen kuntoon ja rohkaisi tekemään kaupat. Meillä on ollut ihana kesä, ja toivottavasti monta vielä edessä!

Maanantaina laukkasin Reetun kanssa ensimmäistä kertaa maastossa. Yllättyykö kukaan, kun kerron, että sen laukkakin oli minulle aivan täydellinen? Vuokraaja on laukannut sillä jo monta kertaa, mutta itse olen edennyt rauhallisesti lähinnä oman laukka-arkuuteni takia. Reetu ehdotti kuitenkin viimeksi itse, että voitaisiin vähän laukata pehmeällä suoralla, ja niin mukavaan laukkaan oli nautinto istahtaa mukaan.

Palatakseni otsikon kysymykseen, miten näitä Reetuja ja muita elämän hevosia sitten oikein löytää? Voisin kirjoittaa pitkän listan asioista, mitä huomioida ja miten välttää sudenkuopat hevoskaupoilla. Itse asiassa kirjoitinkin jo sellaisen, mutta painoin deleteä, koska en ole itsekään noudattanut omia neuvojani.

On ilman muuta tärkeää olla järkevä ja valita terve hevonen, jonka kanssa pärjää. Se ei yksin kuitenkaan riitä. Tarvitaan myös vähän tuuria ja ennen kaikkea se tunne, että tämä se on, sataprosenttisen varmasti! Joskus se selviää kertakokeilulla, joskus vaatii muutaman ratsastuskerran tai koeajan. Ongelmia tulee kaikille ennemmin tai myöhemmin, mutta kun hevonen tuntuu omalta, haasteiden kanssa jaksaa ihan eri tavalla painia.

Minulle tärkeintä on, että Reetu on tullut kotiin.

1

2 Comments

  • Minna

    Hei, sattumalta löysin blogisi ja onneksi löysin! Ei ole liikaa aikuisten hevosblogeja, saati sitten ponisellaisia.

    Minäkin luulen, että ponin hankinnan ratkaisisi lopulta ”se jokin”. Kun poni on ennen kaikkea rakas ystävä, sitä ei vaan voi pelkillä järkiperusteilla ostaa. Olisin erittäin tarkka myös terveydestä, mutta esim. koulutustasolla olisi vähemmän merkitystä kuin sillä, että poni tuntuu oikealta.

    Vaikka olen omistanut kolme ponia, en tiedä, miten sellainen edes ostetaan. Ensimmäinen oli teini-iän rakkaus, seuraava sen tytär ja nyt on tyttären lisäksi myös tyttärenpoika. Jos näistä luovun ja vielä hommaan uuden, olen ajatellut kyllä että sellainen valmis ratsu olisi aika kiva.

    • piia

      Onpas mukavaa, että löysit blogini! Uskon, että järkipohjalta hevosen ostaminen on lopulta aika harvinaista, aidosti järkevä lopputulos kun olisi olla ostamatta hevosta ollenkaan. 😀 Olen samaa mieltä, valmiit ratsut olisivat tosi kivoja, mutta mikähän siinäkin on, että kerta toisensa jälkeen olen päätynyt ostamaan jotain ihan muuta. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *