Kuolaimettomuus

Miksi käytän kuolaimettomia?

Nopeasti ajateltuna täytän niin täydellisesti klassisen kukkahattutädin määritelmän, että välillä oikein naurattaa. Ponini asuu pihatossa laumassa karvaisena kuin mammutti ja käsittelen sitä operantin koulutuksen periaatteiden mukaan (tai ainakin yritän). Kirsikkana kakun päällä ratsastan vielä kuolaimettomilla.

Vaikka minusta on ihan ok kantaa kukkiksen leimaa otsassani, taustaani mahtuu monenlaista muutakin. Viime talvena viipotin täysin tyytyväisenä Vermossa ravikoulun hevosilla, joille varustettiin jos jonkinlaista kitarautaa, puoltajan kuolainta ja remmiä. Kuten tallipaikan, valitsen myös varusteet tilanteen, ohjeiden ja hevosen mukaan.

Edellisellä ponillani Pepellä oli erittäin rauhallinen suu ja se tukeutui tuntumalle hienosti. Niin paljon kuin meillä oli haasteita, kuolaimet eivät koskaan olleet ongelma. Menimme monta vuotta samalla kolmipalalla. Ohessa ratsastin myös Vainikan aitasta tilaamillani LG Bridle -kuolaimettomilla harjoittaakseni omaa rohkeuttani kunnon tuntuman ottamiseen.

Reetun asenne kuolainta kohtaan paljastui ihan erilaiseksi, kun karautin sillä kentälle ensimmäistä kertaa viime kesänä. Olin ottanut turpahihnan kokonaan pois, koska halusin kuulla Reetun mielipiteen kuolaimista (ja toki ohjasotteestani). Yleisesti ottaen kuolaimiinsa tyytyväinen hevonen ei pureskele kuolainta, visko päätään tai  heittele kieltään, vaikka yksikään turpahihna ei olisi rajoittamassa.

Nivelkuolaimet kesän kurssilla. Kuva kurssin kuvasaldoa, ei itse ottamani.

Pitkin ohjin maastossa Reetu oli ollut ihan ok kolmipalan kanssa, mutta kentällä en ehtinyt kerätä edes ohjia käsiini, kun kuolaimen pureskelu alkoi. Rousk, klanks, rousk. Joka kerta, kun pyysin jotain ja joka kerta, kun sitä edes vähän turhautti, alkoi vimmattu rouskuttelu. Kuolaimen pureskelu loppui kyllä silloin, kun Reetu oli muuten hyvässä mielentilassa (esim. kesäisellä ratsastusleirillä sen suu oli koko ajan täysin rauhallinen), mutta heti kun jokin asia oli sen mielestä vähänkään pielessä, se palasi takaisin kuolaimen pureskeluun.

Kun puin Reetulle ensimmäistä kertaa LG:n kuolaimettomat, se vaikutti todella helpottuneelta jo varustaessa. Se pärski silloin ja pärskii vielä nykyäänkin melkein joka kerta siinä vaiheessa, kun kuolaimettomat on puettu eikä mitään mennytkään suuhun. Pepekin oli aikoinaan tyytyväinen kuolaimettomiin, mutta ei yhtä suoranaisen helpottunut kuin Reetu.

Kesän aikana kokeilin paria erilaista kolmipalaa, nivelkuolainta ja vähän erikoisempaa Neue Schule Turtle Tactio -kolmipalaa, joka osoittautui kuolainvaihtoehdoista parhaaksi. Eläinlääkäri tarkisti Reetun suun ja löysi piikkejä, muttei muuta mainittavaa. Vaikka Turtle Tactio osoittautui parhaaksi kuolaimeksi, Pepeltä perityt LG:t olivat lopulta ylivoimaiset. Koska Reetun vauhti hyytyy edelleen helposti, haluan eliminoida tarpeettomat epämukavuustekijät  heti alkuunsa pelistä pois.

Koska Reetulla on taipumus pikemminkin hyytyä kuin lähteä käsistä ongelmatilanteissa, olen uskaltanut kulkea kuolaimettomilla myös maastossa muiden kanssa – vastoin omia periaatteitani! Vaikka yllättäviä tilanteita on tullut, Reetu on pysynyt lapasessa. Kerran jäimme hiekkamontuille kuin nallit kalliolle, kun hevoset edellämme kirmasivat karkuteille ja omistajat juoksivat perään. Reetu uskoi kuuliaisesti pidätettä ja palasimme ainoana ratsukkona yhdessä kotiin.

Kuolaimettomilla olen saanut Reetuun keskusteluyhteyden ja kontaktin, johon se uskaltaa tukeutua. Käsittääkseni juuri sitä tuntuman pitäisi olla. Aion ostaa Reetulle vielä omat Turtle Tactio -kuolaimet, kun olemme siinä pisteessä, että kuolaimen suomalle hienosäädölle on tarvetta. Mieluiten myös maastoilisin kuolaimilla, koska eläin on aina eläin – luotettavinkin niistä. Jos Reetu joskus päättäisi ottaa hatkat, toki kuolaimilla olisi parempi mahdollisuus jarruttaa. Haluan myös ajaa Reetulla, ja siihen kuolaimettomat eivät sovi.

Pitkän sepustukseni voi tiivistää yhteen virkkeeseen: käytän kuolaimettomia, koska Reetu toimii niillä kuolaimellisia suitsia paremmin. Itse vaihtelisin mieluiten kuolaimettomia ja kuolaimellisia päiviä tilanteen mukaan, mutta sen aika ei ole vielä.

3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *