Lihava hevonen,  Ruokinta

Hyvästi, vapaa heinä!

Reetu muutti viime syksynä pihattoon heti laidunkauden jälkeen ja eleli siellä koko talvikauden. Paddock Paradise -tyyppisen pihaton olosuhteet ovat hevosille ihanteelliset ja suosittelen vastaavaa ratkaisua mille tahansa normaalille hevoselle. Mahdollisuus liikkua, leikkiä ja päättää omat ruoka-aikansa on hevoselle kuin hevoselle hyväksi, niin pääkopan kuin fysiikan kannalta.

Kuten olen aiemminkin blogissani todennut, jokainen hevonen on kuitenkin yksilö. Yhden paratiisi ei ole hyväksi välttämättä toiselle. Reetun ongelma on siinä, ettei se ole normaali hevonen vaan kärsii selvästi aineenvaihdunnan häiriöistä. Se on ollut PP-pihatossa tyytyväinen, mutta talvikarvan pudottua oli pakko kohdata tosiasiat: siellä se ihraniska eli kova rasvakertymä harjamarrossa taas komeili sitkeästä liikuttamisesta, edelliskesän laihtumisesta ja vähäsokerista heinästä huolimatta. Se on yksi metabolisen oireyhtymän monista oireista.

Jos taudin ensioireisiin ei puutu, se pahenee pikkuhiljaa johtaen lopulta kaviokuumeeseen. Kaviokuume puolestaan on yksi tuskallisimpia sairauksia, mitä hevosella voi olla, ja muuttaa hevosen elämän pysyvästi. Jos jatkan Reetun pitämistä vapaan heinän äärellä, lähetän sen ennenaikaiseen hautaan kivuliaan sairauden kautta. En halua tehdä sitä elämäni tärkeimmälle hevoselle.

Reetu on jo siirtynyt vapaan heinän ääreltä laihislaitumelle, jossa se elelee minimaalisella määrällä laidunruohoa kesän yli. Luultavasti Reetu kuuluisi hiekkatarhaan jo nyt, mutta minulla ei ole mahdollisuutta sen edellyttämään itsehoitoon ainakaan ennen omia kesälomiani. Onneksi Reetu on ollut muuten pirteä, liikkuu mielellään eikä vaikuta millään tavoin kipeältä.

Syksyllä Reetu muuttaa tallin ulkokarsinapaikalle ns. yksittäispihattoon rauhallisen suomenhevosen kaveriksi. Suokin omistajat ovat jo pitkään etsineet hevoselleen kilttiä ja rauhallista tarhakaveria, joten tilanne on win-win kaikille. Tarhat eivät ole kovin suuria, ja Reetu menettää paljon liikkumispinta-alaa. Tilalle se saa kuitenkin mukavan kaverin, säännöstellyn heinän ja terveemmän tulevaisuuden. Samojen ongelmien kanssa paininut Liisa vinkkasi, että voin aina kanavoida ylimääräisen energian vaikka kouluratsastukseen!

Jaa, ruoan säännöstelyä ja kouluratsastusta? Kiitti, hei, tosi paljon kivasta ideasta. T: Reetu

Olen ollut vuoden mittaan yhteyksissä moneen connemaranomistajaan ja seurannut mm. Reetun sukulaisten elämää. Säännösteltyyn heinään on joutunut ennemmin tai myöhemmin turvautumaan lähes jokainen, ja ihan eläinlääkärien suosituksista. Oma eläinlääkärimme sanoi kevään hammastarkastuksessa Reetustakin, että se on ehdottomasti saatava laihtumaan. Kitsaaseen ravintoon tottuneille alkuperäisroduille Suomen ravinne- ja sokerintäyteinen heinä on yksinkertaisesti liikaa.

Meillä jokaisella on oma käsityksemme siitä, mikä on hevoselle on parasta. On oltava tarkkana, ettei anna omien uskomustensa hämärtää sitä, mikä on kullekin hevoselle yksilönä parasta. Itse olen ollut aina sen kannalla, että pihatto, lauma ja mahdollisimman luonnolliset olosuhteet takaavat terveen ja hyvän hevoselämän. Nyt olen jo kahdesti joutunut pyörtämään päätökseni: ensin tajusin Pepen kanssa, että se rakastaa karsinatallia eikä erityisesti viihdy luonnon helmassa. Reetu puolestaan ei voi olla vapaalla heinällä. En lähettäisi kakkostyypin diabetestä sairastavaa lasta karkkikauppaan, joten miksi yrittäisin uskotella, että 24/7 -heinäbaari on Reetulle ok.

Päätöksen jälkeen oloni on ollut huojentunut. Voin viimein keskittyä johonkin muuhun kuin ikuiseen Reetun kiloista huolehtimiseen! Ulkokarsinoissa olen nähnyt monen hevosen muuttuvan silmissä fätistä fitiksi enkä epäile, etteikö säännöstelty heinä auttaisi myös Reetua.

Ulkokarsinoissa olevien heinäautomaattien ansiosta heinät tupsahtavat hevosten nenän eteen kahdeksan kertaa päivässä, mikä pitää niiden vatsan kunnossa. Ulkokarsinat ovat siistejä, toimivia ja pääsen nautiskelemaan sisätallin fasiliteeteistä lämpimine vesineen. Pihattotalli on sen verran pieni, että siellä kohtasin aika harvoin ketään etenkään pimeinä talvi-iltoina. Sisätallissa on sen sijaan yleensä aina mukava pulina ja tallikavereita paikalla. En siis todellakaan voi valittaa kurjaa kohtaloani, vaan ensi syksystä tulee varmasti mukava!

”Moikka, jätkät! Mä muutin tonne tontin toiselle puolelle. Nähdään taas!” T: Reetu
0

2 Comments

  • Sanna

    Argh kun tää hevosten pitäminen on niin vaikeaa! Laumassa ja pihatossa (laitumesta puhumattakaan) olisi kiva, mutta sitten se painonhallintapuoli. Toki ongelmaan pyritään onneksi kehittelemään ratkaisujakin, itse mm. tutkiskelen tällä hetkellä ahkerasti kaikenlaisia ajastinportti- suljettava heinähäkki- tms. virityksiä, ja heinän korvaaminen oljella myös kiinnostaa. Sitähän kait harrastetaan enemmänkin muualla maailmassa, mutta Suomessa ollaan vähän nihkeitä.

    Vaikka nuo kaikki ratkaisut melkein sitten vaatisivat sen oman tallin (jota ei tule). Täytyy ehkä vaan toivoa että omasta varsasta kehittyisi aikuisena silleen sopivasti läpipasko 😀 (tällä hetkellä tosin ei siltä näytä).

    • piia

      Kyllä tää kieltämättä sellaista jatkuvaa tasapainoilua on! Varsan suhteen sulla on vielä toivoa, voihan se nimittäin olla, että lauma-aktiviteetit ja liikuttaminen yhdessä ajaa tulevaisuudessa asiansa, kun pääsette ratsaille. 🙂 Ei Reetunkaan nykykunto onneksi mikään katastrofi ole, mutta tuo niska huolettaa ja siihen haluan puuttua, ennen kuin on liian myöhäistä.

      Mä olen kans tutkiskellut noita ajastinportteja ja suljettavia heinähäkkejä huvikseni ja jos ne vain olis kohtuuhintaisia, niin olisipa näppärä vaihtoehto! Voisi vaan laittaa paalit kiinni vaikka muutamaksi tunniksi yöllä ja muutamaksi tunniksi päivällä. Mutta oli ne hinnat kyllä vielä aika jäätävät.

      Salaa vähän toivoin, että viime vuoden heinäkriisi olis johtanutkin siihen, että pihatossa olisi ollut pakko siirtyä johonkin olkisekoitukseen tai siirtää hevoset pois paalien ääreltä yöksi. Mutta niin vaan hyvää heinää riitti! 😀 Se oli toki hyvä juttu niiden hevosten kannalta, joilla paino-ongelmia ei ole – puokithan on pärjänneet siellä loistavasti. Reetu alkoi vaan voida liiankin paksusti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *